Säynätsalon kunnantalo 1949-52

Säynätsalon kunnantalo on suunnittelijansa Alvar Aallon tärkeimpiä töitä ja rakennuksella on kansainvälisesti tunnettu asema aikakautemme arkkitehtuurihistoriaan kuuluvana monumenttina.
Kunnantalo valmistui joulukuussa 1951 kunnan julistaman arkkitehtikilpailun pohjalta ja se otettiin käyttöön seuraavan vuoden alussa. Kunnantalo aloitti Alvar Aallon tuotannossa uuden kauden, jonka näkyvimpänä merkkinä oli punaisen tiilen käyttö.

Säynätsalon kunnantalo on monitoimirakennus, jossa toimivat Säynätsalon aluehallinto ja kirjasto. Rakennuksessa on myös asuntoja, liiketiloja ja vierashuoneita. Rakennus on tarkoitettu ihmisten käytettäväksi, mutta samalla päätösten tekoa varten ja tämän Aalto halusi näkyvän myös ulospäin. Kunnantalon eri toiminnot ovat hierarkkisissa tasoissa, joista kunnanvaltuuston sali nousee monumentaalisena muita tasoja korkeammalle osoittaen sen näin olevan kunnan ylintä valtaa käyttävän elimen kokoontumispaikka.

Rakennusta luonnehtiva päätekijä on sisäpiha, patio. Aalto tarkoitti sen ihmisten kanssakäymistä varten luoduksi piazzaksi. Sisäpihan suihkulähteen reunalle on sijoitettu Wäinö Aaltosen veistos “Tanssijatar”. Kunnantalon yksi mielenkiintoisimmista arkkitehtonisista ratkaisuista on valtuuston istuntosalin kattorakenne, jossa on jätetty näkyviin puiset kattotuolit. Aalto on nimittänyt tätä kattorakennetta “perhosiksi”. Alvar Aalto suunnitteli kunnantalon kokonaistaideteoksena, mikä näkyy pientenkin yksityiskohtien ja nimenomaan tähän rakennukseen tarkoitettujen huonekalujen suunnitteluna.

PERUSKORJAUS 1995–1998

Säynätsalon kunnantalo on aikakautemme arkkitehtuurihistorian kansainvälisesti tunnettu monumentti. Huomattavan rakennustaiteellisen merkityksensä vuoksi kunnantalo pihapiireineen suojeltiin 30.5.1994 rakennussuojalain 3 §:n 2 momentin mukaisesti. Kunnantalo oli tullut Jyväskylän kaupungin omistukseen vuoden 1993 alusta Säynätsalon kunnan liityttyä kaupunkiin.

Vuonna 1995 aloitetun peruskorjauksen aiheuttivat rakennuksessa ilmenneet kosteusvauriot.

Ennen peruskorjausta rakennuksen kunto oli ulkovaipan ja sisätilojen osalta tyydyttävä, mutta vesikatto oli yleisesti heikossa kunnossa, ja kattovuotoja esiintyi monin paikoin.

Lisäksi LVIS-tekniset ratkaisut olivat osin vanhentuneet.

Kunnantalon ulkoasu oli säilynyt lähes täysin alkuperäisessä asussa. Sisätiloista istuntosali portaikkoineen, sisääntulohalli, hallituksen kokoushuone sekä sisäpihaa kiertävä käytävä olivat yksityiskohdissaankin säilyneet alkuperäisessä asussa. Peruskorjauksen suunnittelun lähtökohtana oli rakennuksen alkuperäinen käyttö, jota suojelupäätöksessäkin edellytettiin. Edellä mainitut tilat korjattiin täysin entistäen.

ltäsivun toimisto-osaan 1970-luvulla lisätty porras poistettiin käytöstä peruskorjauksen yhteydessä. Lisäksi 2. kerroksen asunnot, jotka olivat välillä kunnantoimiston käytössä, palautettiin asunnoiksi.
Muut muutokset ja korjaukset (muutamia tilamuutoksia sekä rakenteellisista ja tarvittavista LVIS-teknisistä kirjauksista johtuvia muutoksia lukuun ottamatta) tehtiin alkuperäistä tyyliä ja ratkaisuja noudattaen. Vain rikkoutuneet ja vaurioituneet osat korjattiin. Rakennuksen käytöstä syntynyt ajan patina jätettiin näkyviin niihin rakennusosiin ja materiaaleihin, joita ei uusittu.
Kosteusongelmien poistaminen kunnantalon rakenteista oli ensiarvoisen tärkeää paitsi rakennuksen säilymisen kannalta myös terveellisen asuin- ja työympäristön vuoksi. Täten rakennus saatettiin materiaaleiltaan ja detaljeiltaan alkuperäiseen asuunsa terveenä rakennuksena tuleville sukupolville.

Peruskorjaus valmistui Alvar Aallon syntymän 100-vuotisjuhlavuonna 1998.
Peruskorjauksen suunnitteli Jyväskylän kaupungin teknisen palvelukeskuksen talosuunnitteluyksikkö, rakentamisesta vastasi kaupungin taloyksikkö ja rakennuttamisesta kaupungin tilapalvelu.
Suojelupäätöksen noudattamista valvoivat Museovirasto ja Alvar Aalto -museo.