Taiteen ja arkkitehtuurin Veneto

Taiteen ja arkkitehtuurin Veneto

Vuoden 2019 helmikuussa tehdyn Alvar Aallon jalanjäljillä Italiassa -kiertomatkan innoittamina suunnittelimme tälle vuodelle matkan taiteen ja arkkitehtuurin Venetoon (8.-14.2.2020). Veneto on Koillis-Italiassa sijaitseva hallinnollinen alue, jonka pääkaupunki on Venetsia. Taiteesta ja arkkitehtuurista kiinnostuneelle Veneto tarjoaa upeita elämyksiä. Veneton alue on myös Prosecco- ja Valpolicella-viinien sekä Grappan tuotantoaluetta. Kuvankauniit, vauraat pikkukaupungit, legentaariset Verona ja Venetsia sekä pohjoisitalialainen elämänmeno muodostivat mainiot puitteet viikon elämysmatkallemme.

Matkan toteutuksesta vastasivat Tavolo Bianco Oy:n osakas Heli Leinonkoski (matkajärjestelyt) ja taidehistorioitsija Luca Placci (tutustumiskohteet ja opastus). Opastuskieli oli englanti.

Matkalle osallistui 16 taiteesta, arkkitehtuurista ja ylipäätään Italiasta kiinnostunutta henkilöä. Ryhmäläiset olivat jo tutustuneet toisiinsa Säynätsalon kunnantalolla marraskuussa järjestetyssä tapaamisessa, jossa käytiin läpi matkaohjelmaa ja muita matkaan liittyviä yksityiskohtia.

1. päivä: Lauantai 8.2.2020

Matka käynnistyi varhain lauantaiaamuna Jyväskylän lentokentältä. Finnairilla on aamuisin sujuva lentoyhteys Jyväskylästä Helsingin kautta Milanoon. Milanon Malpensan lentokentälle laskeuduimme jo paikallista aikaa hieman yli kello 10 aamulla. Luca oli tuttuun tapaan vastaanottamassa ryhmää kentällä. Siirryimme Malpensa Express -junalla Milanon päärautatieasemalle, josta pienen kahvittelutauon jälkeen nousimme supernopeaan Frecciarossa-junaan. Matka taittui reilussa tunnissa ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseemme eli Veronaan.

Majoituimme Relais Empire Verona -hotelliin, joka sijaitsee aivan Veronan historiallisessa keskustassa lähietäisyydellä mm. Arenasta. Lucan johdolla suuntasimme San Zeno Maggioreen, joka on epäilemättä yksi kauneimmista ja parhaiten säilyneistä romaanisen arkkitehtuurin edustajista koko Pohjois-Italiassa. Basilikan krypta on tunnelmaltaan varsin koskettava ja taru kertoo, että Romeo ja Julia vihittiin juuri täällä. Kirkko on omistettu Veronan suojeluspyhimykselle, Pyhälle Zenolle, jonka hauta on myös kirkossa.

Frecciarossa Milano-Verona, Nina ja Kai nousemassa kyytiin
San Zeno Maggiore, krypta

San Zeno Maggiore, Eero kuuntelee tarkkaavaisena Lucaa.
San Zeno Maggiore, sisäpiha

Illan pimentyessä olikin vuorossa tervetuliaisproseccot missäpä muualla kuin Piazza Erbe’llä.

Raija tallentaa näkymää

Tervetuliaisproseccot Piazza Erbe’llä

2. päivä: Sunnuntai 9.2.2020

Toinen päivä käynnistyi vierailulla Museo Civico di Castelvecchio’on. Upeasti restauroidussa museossa ihailimme tilojen ja valon ohella veistoksia ja maalauksia. Italialainen Carlo Scarpa suunnitteli linnoituksen muutoksen museoksi 1959-1973 ja lopputulos on todella taidokas.

Vaikka helmikuu on Venetossa turismin näkökulmasta hiljaista aikaa, ei siltä tuntunut Veronan pakollisen nähtävyyden, Julian talon sisäpihalla. Parvekkeen nopea tsekkaus ja kävelykierroksemme jatkui Carlo Scarpan suunnitteleman Banca Popolare di Veronan kautta Belvederen näköalapaikalle. Nousimme funicolarella näköalapaikalle ihailemaan auringonvalossa kylpevää Veronan kaupunkia.

Luca kertoo Museo Civico di Castelvecchion tarinan.
Museo Civico di Castelvecchio, Tanja
Museo Civico di Castelvecchio, Timo
Museo Civico di Castelvecchio, Ilkka
Museo Civico di Castelvecchio, Mari
Museo Civico di Castelvecchio, Ulla
Ulla, Hanna ja Luca ihastelevat Carlo Scarpan arkkitehtuuria.
Kaunis Verona
Jukka ja Hanna laskeutumassa Belvederen näköalapaikalta
Mikko ja Tanja Veronan illassa

3. päivä: Maanantai 10.2.2020

Runsaan aamiaisen jälkeen hyvästelimme Veronan ja jatkoimme tihkusateen saattelemana matkaa pikkubussilla kohti Vicenzaa, joka on tunnettu mm. Andrea Palladion suunnittelemista rakennuksista. Sateisen Vicenzan katukuvassa ilahduttivat myös Salvador Dalin veistokset.

Luca kertoo palladiolaisesta arkkitehtuurista sateisessa Vicenzassa.
Salvador Dali

Sää kirkastui saapuessamme pieneen Marostican kaupunkiin. Kaupunkikuvaa hallitsevat korkealla rinteellä olevan linnoituksen muurit. Marostica on tunnettu myös joka toinen vuosi, syyskuun toisena viikonloppuna järjestettävästä shakkiottelusta. Kyseessä ei ole mikä tahansa shakkiottelu, vaan tässä ottelussa shakkinappulat ovat ihmisiä ja hevosia. Jättiläismäinen shakkiruudukko on maalattu linnan aukiolle.

Marostican päälinnoitus, ryhmä shakkiruudukolla
Ilkka katsoo, Leena tekee siirron.

Seuraava kohteemme, Bassano del Grappa, on tunnettu paitsi kauniista historiallisesta keskustastaan ja Brenta-joen ylittävästä, Palladion suunnittelemasta puurakenteisesta sillastaan myös tietenkin grappasta. Grappa on italialainen, viinin rypälemäskistä tislattu viina, joka jakaa mielipiteitä. Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka en todellakaan ole grappan ystävä, ei palkitun Nardini-tislaamon tiskillä maistamani grappa ollutkaan yllättäen pahaa.

Ilkka, Päivi ja Eila arvioivat grappoja Nardinin tislaamossa.  

Ennen kuin päivä hämärtyi, pysähdyimme vielä pienessä San Vito di Altivolen kylässä, jossa on arkkitehti Carlo Scarpan Giuseppe ja Onorina Brionille suunnittelema hautakappeli, Brion Tomba. Betoninen rakennelma vesiaiheineen ja kauniine näkymineen on ehdottomasti vierailemisen arvoinen.

Brion Tomba
Brion Tomba
Brion Tomba

Pitkän päivä monine vierailukohteineen päättyi Asolon kylään, missä nautimme illallisen Due Mori -ravintolassa, joka poikkeuksellisesti vapaapäivänään avasi ovensa vain meidän ryhmäämme varten. Takkatulen loisteessa nautitun maittavan illallisen jälkeen olikin täydellistä painaa pää tyynyyn viiden tähden hotellissa, Albergo Al Sole’ssa.

Due Mori -ravintola, Asolo (kuva: Luca Placci)
Albergo Al Sole, Asolo

4. päivä: Tiistai 11.2.2020

Aamulla nautimme aamiaisen pittoreskin näkymän kera sekä tutustuimme viehättävään Asolon kylään. Verkkaisesti käynnistyneen aamupäivän päätteeksi matkamme jatkui Asolosta vain vartin päähän Villa Barbaroon, Maser’ssa.  Villa Barbaro on tunnetuin ja parhaiten säilynyt Andrea Palladion suunnittelemista villoista. Villa Barbaro on edelleen yksityis- ja osittain asuinkäytössä, mutta perheen säätiö avaa ovet tiettyinä aikoina kiinnostuneille kävijöille.

Nina ja Kai aamiaisella Albergo Al Sole’ssa
Näkymä hotellimme terassilta Asolon kylään
Matka jatkuu pikkubussilla
Villa Barbaro, Maser
Villa Barbaro, Maser
Villa Barbaro, Maser

Villa Barbarosta jatkoimme Antonio Canovan museoon Possagnoon. Kokoelma hengästyttäviä kipsiveistoksia sai elämän museon ilmeikkään oppaan kertomana. Museon uusi osa on jälleen tuttua ’ystävämme’ Carlo Scarpan käsialaa.

Canovan museon puutarha, Possagno. Erja ja Ulla kuuntelevat oppaan kertomusta.
Antonio Canovan kipsiteoksia.
Ilmeikästä opastusta.
Museon uudisosa on Carlo Scarpan käsialaa. Leena kirjaa ylös kokemaansa
Museon uudisosaa.

Ennen kuin pikkubussin nokka kääntyy kohti Padovaa, vierailemme vielä Villa Sandin prosecco-talossa. Kierros maanalaisissa viinikellareissa ja upeassa palladiolaisessa päärakennuksessa saa meidät sopivasti janoisiksi (ja nälkäisiksi) ennen prosecco-tastingia. Kolmen proseccon, yhden spumanten ja yhden punaviinin tasting saavutti päämääränsä ja tilasimme jälleen viime vuoden tapaan lavallisen viiniä koti-Suomeen.

Ilkka ja Päivi tekivät tuttavuutta talon labradorinnoutajan kanssa Villa Sandissa. Taustalla viinitilan upea palladiolainen päärakennus.
Villa Sandin viinikellareita.
Villa Sandin viinikellareita.
Ja sitten maistettiin.

Bussimatka jatkui Padovaan iloisissa tunnelmissa ja puheensorina vain vahvistui, kun Belludi37-hotellimme henkilökunta oli järjestänyt meille ystävällisesti tervetuliaisantipastipöydän: antipastien kyytipoikana tietenkin proseccoa ja aperolspritzeja.

5. päivä: Keskiviikko 12.2.2020

Padovassa aamun sumu hälveni nopeasti keväisesti lämmittävän auringon tieltä. Luca johdatti meidät kaupunkikierroksella ensin läpi upean Prato della Vallen, sitten perinteiset välikahvit (Caffe Pedrocchi), minkä jälkeen vierailu huikeaan Cappella degli Scrovegniin. Kappelissa on Giotton, n. vuonna 1305 maalaama freskokertomus, jota pidetään yhtenä ensimmäisistä länsimaisen taiteen mestariteoksista.

Prato della Vallen puisto
Caffe Pedrocchi
Caffe Pedrocchi
Päivi ja Ilkka odottelevat auringonpaisteessa pääsyä Cappella degli Scrovegniin.
Huikea Cappella degli Scrovegni

Kappelilta siirryimme Padovan rautatieasemalle, jonne hotelli toimitti matkatavaramme ja nousimme hetkeksi jälleen Frecciarossaan. Vajaan puolen tunnin matkan jälkeen saavuimme Venetsiaan.

Erja ja Mari lounastamassa Padovan rautatieasemalla.

Erja ja Mari lounastamassa Padovan rautatieasemalla.

Upea hotellimme Moresco vastaanotti ryhmämme ystävällisesti tarjoamalla … proseccot! Nopeat siemaisut, matkatavarat huoneisiin ja siirtyminen vaporetolla (venetsialainen vesibussi) Biennalen puistoon. Venetsiassa, Giardini della Biennale’ssa järjestetään vuorovuosittain arkkitehtuurin ja taiteen biennaali (näyttely), joka kestää kesäkuusta marraskuuhun. Vierailumme aikaan puisto, jossa biennaali järjestetään, oli suljettu yleisöltä, mutta pääsimme kuitenkin vierailemaan puistossa sekä Alvar Aallon alueelle suunnittelemassa paviljongissa. Oppaanamme toimi arkkitehti Stefano Ferro. Suomen paviljonki on Alvar Aallon ensimmäinen Italiaan toteuttama työ, ja se oli tarkoitettu alun perin väliaikaiseksi rakennelmaksi. Paviljonkia ei kuitenkaan koskaan purettu.

Moresco hotelli tarjosi tervetuliaisproseccot
Heli antoi arkkitehti Stefano Ferrolle Aalto-teemaisen pannunalusen kiitokseksi Biennale-alueen ja Aalto-paviljongin esittelystä. (kuva: Luca Placci)
Giardini della Biennale. (kuva: Luca Placci)

6. päivä: Torstai 13.2.2020

Torstaina aamupäivällä lähdimme liikkeelle jälleen Lucan johdattelemana. Kävely hotellilta Venetsian kapeita kujia pitkin Piazza San Marcolle, vaporetto-kyyti Muranon saarelle sekä vierailu lasimuseossa. Iltapäivällä meillä oli kunnia vierailla Venetsian kaupungintalolla ja kuulla Venetsian kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Ermelinda Damianon sekä kaupungin virkamiesten näkemyksiä kestävää matkailua edistävistä toimenpiteistä Venetsiassa. Torstaipäivän virallinen ohjelmamme päättyi upeaan Orsonin värikirjastoon.

Venetsiaa ja Canal Grandea vähän ylempää torstaiaamupäivän utuisessa säässä
Muranon lasimuseo, Museo del Vetro, Murano (kuva: Ilkka Halinen)
Venetsian kaupungintalo (kuva: Luca Placci)
Tapaaminen Venetsian kaupungin edustajien kanssa (kuva: Luca Placci)
Virallinen ’lahjojen vaihto’ Venetsian kaupunginvaltuuston puheenjohtajan kanssa. (kuva: Venetsian kaupunki)
Orsoni Furnace, värikirjasto
Orsoni Furnace, asiakas-wc!!

7. päivä: Perjantai 14.2.2020

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin matka taiteen ja arkkitehtuurin Venetoon. Joku kävi aamulla vielä Rialton kalatorilla, joku otti viimeiset valokuvat muistoksi ja hotelli antoi jokaiselle vielä ’panettoncino amarena’, pienen kakun matkaevääksi. Ryhmämme kotimatka Venetsia-Milano-Helsinki-Jyväskylä saattoi alkaa.

Kun Finnairin kone hieman myöhässä kello yksi yöllä lauantain puolella laskeutui Jyväskylän lentokentälle, oli ainakin matkanjärjestäjällä huojentunut olo: kaikki sujui suunnitellusti!

Rialton kalatorilta
Rialton kalatorilta
Vaikkakin lomalla, välillä täytyy reagoida sähköpostiin, Eila
Ilkka Moresco-hotellilla
Paluumatka alkaa, Frecciarossa Venetsia-Milano, takana Nina ja Kai, edessä Mikko ja Tanja
Frecciarossa Venetsia-Milano
Upea porukka, Tavolo Bianco kiittää. Kuvasta puuttuvat Rossit ja Punnalat. (Kuva: Kai Nyman)

Reissun vaiheet muistiin kirjasi ja kuvat otti pääosin Heli Leinonkoski, muut kuvaajat mainittu kuvien yhteydessä.

JOS OLET KIINNOSTUNUT LÄHTEMÄÄN SEURAAVALLE MATKALLE TAITEEN JA ARKKITEHTUURIN VENETOON, OTA YHTEYTTÄ info@tavolobianco.com tai heli.leinonkoski@gmail.com.